Arkisto, sivu 5

HALIKON HERRASKARTANOITA
- Joensuu, osa lehtiartikkelista v. 1912
- Wiurila, osa lehtiartikkelista v. 1912
- Vuorentaka, osa lehtiartikkelista v. 1912


Arkisto, sivu 4
- Kartanoita ynnä muita
- Tanskalaisia Kalevala-julkaisuja

Kuvien lainaaminen

Muistathan, että kuvien lainaaminen ilman lupaa
on kielletty!
Mikäli haluat käyttää tämän sivuston kuvia esim.
ei-kaupallisilla nettisivuillasi, ota yhteyttä
ylläpitäjään (sähköpostiosoite sivun alalaidassa)
Katso myös tämä sivu:
Arkisto, sivu 1
- Junaonnettomuus Halikossa
- Raivaajapatsaan paljastus
- Laululava
- Tulviva Salonjoki
- Sahan krotti
- Marjaanan kivi
- Rautatie Salo - Turku
- Armfeltin patsas
- Vaskiolta!
- Kesä-Angela
- Erikoinen kivisilta
- Iilikkeen puutarha
- Wanhempia kuvia Vartsalasta
- Angelniemi 1950-luvulla
- Myllyjä Halikonjoessa
Arkisto, sivu 2
- Torkkilan koulu
- Emil Niinistö
- Märynummi
- Mainoskuvia
- Lähteen paja kirkonkylässä
- Kirkonkylää nyt ja ennen
- Kirkonkylää 1960-70 -luvulla

Arkisto, sivu 3
- Kolme wanhaa kuvaa
- Kuva Putolan suunnalta
- Siltatyömaa kirkonkylässä
- Maanvyörymä 1987
- Pitkäoja, keskellä Halikkoa
 

HALIKON HERRASKARTANOITA

Joensuu (osa lehtiartikkelista v.1912

Uusi-Aura -lehdessä ilmestynyt artikkeli Joensuun kartanosta. Tekstin ja kuvien sijoittelu tehty uudelleen nettikäyttöön soveltuvaksi
Lähde: Kansalliskirjasto, Kansalliskirjaston digitoidut aineistot
 



Joensuu

Tilan pinta-ala, pääoma ja maatalous

  Joensuun kartano on pinta-alaltaan suurimpia, ehkäpä warmastikin suurin koko rannikkoseudulla. Wiljelysmaan pinta-ala on 2190 hehtaaria. Metsineen on kartanon pinta-ala noin 8000 ha ja kuuluu siihen, paitsi Halikosta löytywiä tiloja, myöskin joukko tiloja Uskelasta. Päätilalla, jonka laajuudestaan kuuluisat pellot sijaitsewat pääasiallisesti Halikonlahden pohjukan ja Turun-Helsingin wälisen maantien sekä Halikon ja Uskelan jokien wälillä, on wiljeltyä maata 393,65 ha ja muilla kartanon omassa hallussa olewilla tiloilla: Fulkkilassa 35,17, Kärkässä Hakamäen kanssa 131,34, Kuttilassa ja Jokisadossa 102,06 ja Juwalla 50 ha eli yhteensä 712,22 ha. Wuokralla olewilla tiloilla, joista mainittakoon Salainen ja Kumio Halikossa sekä Pahkawuori Uskelassa, on wiljeltyä maata 500,87 ha ja lampuotien hallussa on 977,84 ha.
Sitäpaitsi kuuluu tilaan 300,000 markan suuruinen waltiokonttorissa säilytetty pääoma, joka on pakkoluowutuksen kautta Salon kauppalalle ja rautatien tarpeeksi myytyjen maa-alueiden hintaa ja josta omistaja saa kantaa wuotuisen koron.
Kartanon kotoinen wiljelys on järjestetty neljään eri kiertoon seuraawalla tawalla:
A. 1.Kesanto 2.Ruis 3.Heinä 4.S:n 5.S:n 6.Kaura 7. Wihantarehu
B. Wapaawiljelys
C. 1.Kesanto 2.Ruis 3.S:n 4.S:n 5.S:n 6.Laidun 7. Kaura 8. Wihantarehu
D. 1. Turnipsi 2.Wihantarehu 3. Peruna 4. Ohra
Kartanon palveluksessa on päätilalla 41 mies- ja 18 naishenkilöä ja omassa hallussa olewilla ulkotiloilla 22 mies- ja 5 naishenkilöä. Päätilalla elätetään nykyään 200 lehmää, 4 wanhempaa ja 3 nuorempaa sonnia sekä noin 35 wasikkaa; omassa hallussa olewilla ulkotiloilla 76 lehmää, 79 hiehoa ja 12 wasikkaa.
Hewosia on päätilalla 37 työhewosta, 10 herraswäen ajo- ja ratsuhewosta sekä noin 20 nuorta hewosta ja warsaa. Oriita on päätilalla kaikkiaan 8. Kartanon omassa hallussa olewilla tiloilla on 27 työhevosta.

Päärakennus.

Joensuun kartanon päärakennus sijaitsee Halikonjoen äyräällä, muutaman sadan metrin päässä merestä, jota ei talon pihamaalta kuitenkaan näy, puiston keskellä, joka ulottuu kahdenpuolen jokea. Se on rakennettu w.1789 puusta, on yksikerroksinen, pitkähkö ja warustettu murtokatolla. Sitä on senjälkeen w.1811 lisätty 2:lla tiilistä tehdyllä matalalla kylkirakennuksella, joiden katot owat tasaiset ja aitauksella warustetut. Keskiosa on rapattu, jotta se on saatu sopusointuun kylkirakennusten kanssa. Kylkirakennukset on rakennuttanut kreiwi Kustaa Mauri Armfelt ja puisen osan hänen isänsä. Päärakennuksen etuseinää koristawat Kustaa Mauri Armfeltin aikalaisten Creutzin, Sergelin, Bellmanin, Leoboldin, Kellgrenin ja Rosensteinin metaljonkikuwat ja keskellä pääkäytäwän yläpuolella on Armfeltien waakuna. Päinwastaisella puolella on rakennuksessa leweä, korinttilaisilla pylwäillä warustettu weranta, josta näkyy wiettäwää puutarhaa, sen alapuolella joki ja joen toisella puolella puutarhassa kreikkalaistyylinen, pyöreäpilarinen puistosali.
Sisällä tapaa joka askeleella kustawianisen aikakauden muistoja, ja ne huoneet, joissa on ikkunat joellepäin, on etupäässä omistettu Armfelt-suwun muistojen pyhätöksi ja säilytetään niissä mestarien käsillä walmistettuja muotokuwia suwun kuuluisimmista jäsenistä ja heidän aikalaisistaan y.m. Muotokuwakokoelma on hankittu 1787 jälkeen, osaksi jo wapaaherra Maunu Wilhelm Armfeltin, mutta pääasiallisesti kuitenkin hänen poikansa ja pojanpoikansa kreiwien Kustaa Mauri Armfeltin ja Kustaa Maunu Armfeltin aikana.
Enintä huomiota niistä huoneista, joissa kuwakokoelmia säilytetään, wetää puoleensa n.k. kirjastohuone toisessa kylkirakennuksessa. Tämän huoneen pyhitti Kustaa Mauri Armfelt Kustaa III:nen, hywäntekijänsä ja jumaloimansa hallitsijan muistolle ja on se wielä samassa asussa kuin Kustaa Mauri Armfeltin aikana, jykewine seinäkaappeineen n.k. empiri- eli keisarityyliä. Kaapit owat mahonkia ja warustetut kullatuin heloin, lyyroilla ja tulisoihduilla y.m. ja niiden päälle on sijoitettu Homeron, Ciceron, Senecan, Woltairen ja Rosseaun kipsikuwat. Niissä säilytetään Kustaa Mauri Armfeltin kirjasto, josta m.m. on tawattu eräästä käsinkirjoitetusta laulukirjasta, niin odottamattomalta, kuin se kuulostaakin, hänen suomentamiaan muruja Bellmanin lauluista. Keskellä lattiaa on waltaawa kirjoituspöytä ja sen edessä on kaakeliuuniin sowitettu Kustaa III:nen muotokuwa, joka esittää häntä Ruotsinsalmen tappelussa. Tämän taulun on 1813 maalannut C.J. von Breda. Samassa huoneessa on myöskin Kustaa kolmannesta Sergelin tekemä pronssilla päällystetty kipsikuwa, jonka jalustassa on säkeitä, joissa ennustetaan, että tulewaisuus on antawa tunnustuksensa wäärin ymmärretylle Kustaa kuninkaalle. Liian pitkäksi tulisi tässä luetella kaikki ne muoto- ja weistokuvat, joita Joensuussa onsekä suurempia että pienempiä ja joita warten on warattu 6 suurta huonetta, paitsi sitä että niitä on muuallakin. Mainittakoon kuitenkin, että Armfelt suwun kuwia on suuri joukko suwun wapaaherrallisesta kantapitäjästä, Kaarlo XII aikaisesta Kaarlo Kustaa Armfeltista alkaen nykyiseen Joensuun omistajaan asti, jonka muotokuwan on maalannut Albert Edelfelt. Kustaa mauri Armfeltista, tästä suwun loistotähdestä on monta eri kuwaa. Hänen aikalaistensa ja ystäwiensä kuwat owat runsaasti edustettuina. Aleksanteri I:stä on kipsikuwa ja maalattu kuwa. Reapelin kuningattaresta Karoliinasta, Maria Antoinetten sisaresta, joka pelasti Kustaa mauri Armfeltin uhkaawasta waarasta lähettämällä hänet omilla waunuillaan pois Reapelista, kun kenraali Palmfelt saapui sinne waatimaan waltionrikoksesta syytetyn Armfeltin luowuttamista Ruotsin hallitukselle, on marmorinen rintakuwa. Eiwätpä puutu kokoelmista edes Kustaa Mauri Armfeltin rakastajattaret Magdalena Rudensfjöld ja Sadun prinsessa, joista kuitenkin löytyy ainoastaan weistokuvat pienoiskoossa ja tuskinpa näiden kuwat juuri muhkeampina olisiwat sopineetkaan Joensuussa komeilemaan.
Arwokkaimpia ja parhaimpia wanhempia muotokuwia owat, paitsi Kaarlo Kustaa Armfeltin kuwa, Jaakko Pontuksenpoika Delagardin "Laiskan Jaakon" kuwa ja kuwa Kustaa II Aadolfin nuoruuden rakastetusta Ebba Brahesta wanhana, puettuna huntuun ja kaapuun.
Englantilaissyntyisestä Sara Guthbergista, joka ensin oli naimisissa englantilaisen upseerin Brooken kanssa ja sitte wapaahra Klinckowströmin kanssa ja jonka tytär ensimäisestä awioliitosta oli naimisissa Joensuun omistajan kanssa, on pari kuwaa, joissa hän toisessa on maalattuna yhdessä ensimäisen miehensä kanssa ja jotka on maalannut kuuluisa taiteilijatar Angelica Kauffmann.
Joensuun sääntöperintötilaa koskewista määräyksistä wuodelta 1836 on säädettynä , että Kustaa III:nen muotokuwa ja kaikki tilalla olwat perhemuotokuwat kuuluwat sääntöperintötilaan ja että niitten aina tulee seurata sitä, mutta myöhemmistä omistajain waihdoksista owat kanssaperilliset maksutta joka kerta luowuttaneet 1836 jälkeen tulleita muotokuwia kartanoon. Kun tila w. 1887 siirtyi kreiwi Gosta Armfeltilta sen nykyiselle omistajalle, kreiwi Carl Alexander Armfeltille, oli muotokuwien luku 48. Nykyään on 65 öljymaalausta ja liituvärikuwaa sekä joukko weistokuwia. Näistä löytyy myöskin tilalla erityinen selostus, joka on tehty arkkitehti Jakob Ahrenbergin awustuksella.
Paitsi kuwat, wetäwät päärakennuksesta myöskin monet muut esineet ja warsinkin kallisarwoiset huonekalut puoleensa mielenkiintoa. Missä huoneessa on kallisarwoiset mahonkiset huonekalut, jotka owat siellä olleet jo wiime wuosisadan alkuajoista asti, Missä ne taas owat kokonaan wisapuusta walmistetut. Siellä on huone, joka on kauttaaltaan kalustettu Kustaa III:nen aikuiseen malliin, siellä on muinoin Roomassa walmistettuja seinäkoristeita, nykyisen omistajan työhuonetta koristaa aistikkaasti järjestetty asekokoelma. Kustaa Mauri Armfeltin posliiniset pöytäastiakin owat wielä tallella.
Siellä owat myöskin tallella, waikkeiwät jokaisen käwijän nähtäwinä, esiwanhempien puwut 1750 tienoilta asti, niin miesten kuin naisten, edelliset usein ritarimerkeillä runsaasti koristetut ja jälkimäiset, toiset warustetut kallisarwoisilla pitseillä, toiset taas owat mitä kallisarwoisimmista silkkikankaista tehtyjä. Nämä kaikki antawat hywän kuwan ei ainoastaan menneitten aikojen waatetuotteista semmoisenaan, waan myöskin ylhäisön loistosta, komeudesta ja elämänwaatimuksista entisinä aikoina.
Wanhojen muistojen tyyssija on Joensuun jo wanha päärakennus joka suhteessa.

Muut rakennukset karja ja hewoset.

Kartanon muitten rakennusten pääryhmä sijaitsee piha-alueella, wasemmalla puolen sitä tietä, joka kulkee puitten reunustamana suorasta wiiwasta Halikon kirkolta taloon. Näistä mainittakoon kakiskerroksinen tiilinen asuinrakennus, jossa sijaitsee kartanon konttori, missä wielä rahakirstuna käytetään sellaista rautaista rahakirstua, jota kreiwi Kustaa mauri Armfelt aikoinaan kuljetti mukanaan Italian matkallaan, ja tilanhaltijan asunto. Rakennuksessa on kaikkiaan 11 asuinhuonetta, 2 keittiötä ja lukusali palweluswäkeä warten. Talon woutia ja tallimestaria warten on olemassa puinen asuinrakennus, wilja-aitta on kolmikerroksinen, nawetan läheisyydessä sijaitsee tiilinen rakennus työwäkeä warten, tiilinen meijeri- ja werstaarakennus.
Nawettarakennus on osittain harmaasta kiwestä, osittain tiilistä tehty ja on tawattoman tilawa ja waloisa kuin päiwän jumalattaren asunto. Lattia ja wälikatto owat sementistä ja lepää wiimemainittu rautakiskoilla. Nawetasta, joka on 68 metriä pitkä ja 19 metriä leweä, kulkee, wälillä leweä käytäwä, samoinkuin seinienkin puolella, kaksi rehupöytäjonoa, jotka poikkikäytäwä, jota myöten lanta tarkoituksenmukaisilla laitteilla kuljetetaan lantasäiliöön, kuitenkin katkaisee. Lisäksi on nawetassa wielä 19 m. pitkä siipirakennus, jossa ei kuitenkaan ole muuta kuin yksi pöytäriwi.
Nawetan yhteyteen on myöskin rakennettu suojat juurikaswien ja wäkirehujen säilyttämistä warten, pesutupa, ja laitos wedennostoa warten. Wesisäiliöön, johon mahtuu 18,000 litraa, pumppuu höyrykone weden kaiwosta. Jokaisen lehmän edessä on wesipurtilo, jonka itsetoimiwa laitos sitä mukaa , kuin lehmät juowat, jälleen täyttää entiselleen. Mitä suurin siisteys wallitsee nawetassa ja on se niin sanoaksemme oikea karjan herraskoti. Karja on Ayrschire-rotuista ja on kartanossa jo joukko n.s.A-lehmiä. Maito myydään Helsinkiin.
Talleja on talossa tawallaan kolmekin. Suuren hewosten harjoittelua warten takawuosina rakennetun maneesin yhteydessä on nimittäin nuorten hewosten talli, sitte on olemassa eri talli ratsu- ja waunu- y.m. omistjan perhettä warten löytywille hewosille ja siellä on tallin wieressä olewan waljashuoneen seinät täynnä kunniakirjoja. Nämä hewoset owat enimmäkseen enemmän tai wähemmän puhtaita englantilaisia täyswerisrotuisia. Wihdoin on työhewosten talli, jossa hewoset owat suureksi osaksi suomalaisen ja ardennilaisen rodun sekoitusta. Talleissa wallitsee kaikkialla wälkkywä puhtaus eikä hewosia meillä missään hoideta paremmin kuin niitä Joensuussa hoidetaan.
Kartanossa harjoitetaan melkoisessa määrässä hewoskaswatusta ja siihen aikaan kuin Suomen oma sotalaitos wielä oli olemassa, oli tarkoituksena harjoittaa hewoskaswatusta siinä määrässä, että rakuunoille tarwittawat uudet hewoset woitaisiin saada sieltä ja siellä oli myöskin wielä pari wuotta sitte olemassa hewoshoitajakoulu, mutta kun waltionapu lakkautettiin, niin ei omistaja enää ylläpitänyt koulua entisessä laajuudessaan. Wielä otetaan sinne kuitenkin wuosittain joitakuita oppilaita hewoshoitoa oppimaan.
Rakennuksista mainittakoon wielä puutarhurin asunto, suuret kaswi-, wiiniköynnös- ja persikkahuoneet ja wihdoin kartanosta jonkun matkan päässä olewa kotitarwesaha, jota käyttää 24 hewoswoimainen lokomobiili ja puimalaitos jota käyttää 18 hewoswoimainen lokomobiili. Tähän sitte päättyköönkin rakennusten luetteleminen joista tietysti wielä jokunen wähäpätöisempi on mainitsematta.





ornam3_100ornam3_100ornam3_100
 

HALIKON HERRASKARTANOITA

Wiurila (osa lehtiartikkelista v.1912

Uusi-Aura -lehdessä ilmestynyt artikkeli Wiurilan kartanosta. Tekstin ja kuvien sijoittelu tehty uudelleen nettikäyttöön soveltuvaksi
Lähde: Kansalliskirjasto, Kansalliskirjaston digitoidut aineistot
Alkuperäinen teksti ei ollut kaikissa paikoissa lukukelpoista, siksi muutamassa kohtaa on epäselvien sanojen kohdalla kysymysmerkkejä..
 



wiurilay012B_430

wiurilay013_430
wiurilay015_430
ornam3_150

Wiurila

 Lähellä merta ja sinnepäin wiettäwällä päiwänpaisteisella rinteellä, päärakennus rinteen harjalla, sijaitsee kaunis ja ylistetty Wiurilan kartano puistikkoineen, suurine puutarhoineen ja hauskoine näköaloineen, monen mainehikkaan miehen koti ja entinen tyyssija sekin, niinkuin lukija edempänä saa nähdä.

Maatalous

    Wiurilan ja siihen kuuluwien ulkotalojen koko pinta-ala oli omistajan aikana kaikkiaan noin 6000 hehtaria, josta wiljelysmaata oli noin 2500 ja metsää 3500 ha. Nykyään on koko pinta-ala Wuorentaan kanssa 923 ha, josta wiljeltyä maata on 539, niittyä 39 ja metsää 349 ha. Siitä tulee Wuorentaan osalle 64 ha peltoa, 13 ha niittyä ja 121 ha metsää. Kartanon omassa wiljelyksessä on noin 400 ha ja loput torppareilla, joita on 19.
Wiurilan maat sijaitsewat pääasiallisesti Halikon lahden ja Turun-Helsingin wälisen maantien sekä Halikon joen ja Halikon aseman seutujen wälillä, toisin paikoin ulottuen ihan sanottuun maantiehen ja jokeen asti, toisin paikoin taas wain niiden läheisyyteen. Suurin osa wiljelymaista on Rikalan ja Linnamäen ympärillä ja owat nämä maat entisen kuuluisan Rikalan kylän ja läheisen Kihisten kylän maita. Itse Wiurilan ja Wuorentaan maat taas sijaitsewat meren rannalla ja sen läheisyydessä. Kartanon omassa hallussa on myöskin wiime aikoihin asti ollut Ruokolahden talo, joka sijaitsee Wuorentaasta länteenpäin.
Itse päätilalla on 9-jakoinen ja Wuorentaassa ja Ruokolahdessa 8-ja ??? wuorowiljelys.
Kartanossa on nykyään 104 lehmää, 17 kahta wuotta wanhempaa, ja 18 1-2 wuoden ikäistä hiehoa, 15 wasikkaa ja jokunen sonni, pari porsasta ja 4 wuohta, mutta lampaita ei ollenkaan. Karja on osaksi Aurshire-, osaksi sekarotuista ja myydään maito Helsinkiin.
Hevosia on 4 omistajan perhettä warten, 31 työhewosta ja 5 warsaa. Hewosista elätetään kolmattakymmentä Rikalassa, jossa asuu joukko muonawäkeä ja nuori karja taas elätetään Wuorentaassa.

Päärakennus

 Päärakennuksen, kaksikerroksisen aistikkaan kiwimuurin on rakennuttanut wapaaherra August Filip Armfelt ja on se walmistunut 1806. Myöhemmin on rakennusta aiottu lisätä rakentamalla sen yhteyteen kirkko ja teatteri, kuten tilalla säilytetyt piirustukset osoittawat, mutta jäänee kai tämä suunnitelma ainaiseksi toteutumatta. Rakennuksessa on tilaa enemmän kuin riittämään asti, kuinka suurelle perheelle tahansa, sillä se sisältää, paitsi keittiöosastoa, joka sijaitsee alakerrassa, puoliväliin kolmattakymmentä huonetta, joista toiset owat hywinkin suuria, oikeita juhlasaleja. Alakerrassa sijaitsewat arkihuoneet, omistajan työ- ja wastaanottohuone, arkiruokasali j.n.e. Kolme porraskäytäwää, joista kaksi ulottuu winnille saakka, johtaa yläkertaan, jossa owat juhlahuoneet, m.m. lähes 10 metrin pituinen sali, jota koristawat useat entisten Armfelt-suwun jäsenten maalatut muotokuwat. Muotokuwien kokoelma ei kuitenkaan Wiurilassa enää ole warsin suuri, sillä perinnönjaossa nykyisen omistajan isäwainajan jälkeen jaettiin ne nykyisen omistajan ja hänen 5 sisarensa kesken ja on sisarten osaksi tulleet kuwat sieltä wiety pois. Ruokasali taas on yli 10 metrin pituinen. Näistä kahdessa salissa on tilaisuudessa näkemään, minkälaisia puita sitä Suomessa ennen todella oli, sillä waikka salit owat niin pitkät kuin yllämainittiin, niin owat lattialankut, jotka luonnollisesti owat yhtä leweät koko matkan 30 sentimetrin eli noin 12 tuuman lewyiset. Erittäin mieltäkiinnittäwä on yläkerran kaakkoiskulmauksessa sijaitsewa kirjastohuone. Muutamissa kartanon huoneissa owat kaakelimuurit niin wanhalta ajalta, että ne oli tapana rakentaa samasta aineesta tehtyjen jalkojen nojalle.
Yläkerrasta on etelänpuoleiselta siwulta, mitä kaunein näköala merellepäin. Kaakkoisessa häämöittää Salon kauppala, noin parin kilometrin etäisyyden päässä ja sen takana korkealla wuorella kohoava Uskelan kirkko, lounaassapäin näkyy kartanon läheisyydessä tuuheametsäinen wuori, jonka huipulta nousee ikäänkuin jokin huvilinna kauniine tornineen Joensuun ja Wiurilan yhteinen lainamakasiini, josta jo olemme kertoneet Joensuun yhteydessä. Idän puoleisista ikkunoista taas näkee wähäsen Joensuun kartanon haametta runsaan kilometrin matkan päässä.
Kellarikerroksessa wihdoin on runsas joukko kaikenkaltaisia säilytyshuoneita eri tarkoituksia ja tarpeita warten ja saa siellä eräässä kohdassa, missä ei ole lattiaa, nähdä että rakennus lepää wanhalla kalliopohjalla. Wankkaa tekoa onkin rakennus joka suhteessa. Niinpä winnilläkin on lattiat tehty tiilestä ja katossa on ensin lautaa alla, sen päällä tuohta ja päällimmäisenä rautapeltiä. Pääporraskäytäwässä käytetyt kiwet, joissa näkee merkkejä kiwettyneistä eläimistä, on aikoinaan tuotu Gottlannista.
Wastustamattoman juhlallisen waikutuksen tekee Wiurilan päärakennus upeine huoneineen ja monine kallisarwoisine muinaisaikuisine huonekaluineen, jommoisia ei enää hewin saane nähdä muualla kuin muutamassa harwassa sellaisessa wanhassa herraskartanossa, joka kauan halki aikojen on kulkenut polwesta polween, isältä pojalle.

Tallit, nawetta, työwäen asuntorakennus y.m.

 Että näitä rakennuksia suunnitellessa, paitsi tarkoituksenmukaisuutta, on otettu huomioon kauneusaistin ja sopusuhtaisuuden waatimukset, sen huomaa heti niitä lähetessä. Tämän rakennusryhmän, joka on riittäwän loitolla päärakennuksesta, siitä mereen päin ja wasemmalle kartanoon tulewan ja sen läpi kulkewan maantien toisella puolella, muodostaa kaksi, noin 25 metrin matkan päässä toisistaan olewaa, yhdensuuntaista, pitkää tiilistä rakennusta, joiden maantien puolella olewaa päätypuolta, samoin kuin niiden keskellä olewan tornilla ja tornikellolla warustettun wilja-aitan etupuolta, koristaa jokaista pylwäslaite, niinkuin kuvasta näkyy. Kummankin rakennuksen wälillä, kohoaa sitte, ne yhdistäwä wiljamakasiinista taampana olewa poikkirakennus jakaen niiden wälillä olewan pihamaan etu- ja takapihaan, jonka etupihalta kuljetaan holwikäytäwän kautta, minkä yläpuolella on tornintapainen kohoke. Näissä rakennuksissa sijaitsewat kartanon tallit ja nawetta sekä merenpuoleisessa siwustassa työwäenasuntoja, entinen meijeri y.m. Työwäen asunnot on järjestetty kaikkia mahdollisia mukawuuksia silmälläpitäen ja asuwat ainakin jotkut heistä paljoa komeammin kuin monet pikkupomot kaupungissa. Rakennusten wälinen etu- eli miespiha, jonne kulkee tie aittarakennuksen kahdenpuolen, on kauttaaltaan wahwasti sannoitettu ja lapsille erittäin awara ja tarkoituksenmukainen leikkipaikka. Nämä rakennukset on rakennuttanut osaksi nykyisen omistajan isoisä, osaksi hänen isänsä, jonka ??? kertaisesti kartanon karjamäärää lisättyään täytyi myöskin samassa suhteessa hankkia sille uutta tilaa.
Tarwittawan weden näihin rakennuksiin nostaa itsetoimiwa n.s. hydraulinen vesijohtolaitos eli oinas.
Sitä meidän tuskin on tarwis sanoakaan, että talleissa ja navetoissa wallitsee mitä mallikelpoisin siisteys ja järjestys.
Lähellä näitä rakennuksia on kartanon kaksikerroksinen wiljankuiwausriihi, johon nykyinen omistaja ??? on hankkinut uudenaikaisen ??? laitteen, jolla nopeasti ??? suuret wiljamäärät. Muut kartanon rakennukset jääkööt tässä luettelematta.

Wiurilan wiinapolttimo

  Halikon pitäjänkokoukselta kysyttiin maalisk. 19 pnä 1866 suostuisiko pitäjä siihen, että jokin henkilö rakentaisi isomman prännin eli wiinanpolttolaitoksen Wiurilan tilalle. Halikon pitäjänkokoukselta kysyttiin maalisk. 19 pnä 1866 suostuisiko pitäjä siihen, että jokin henkilö rakentaisi isomman prännin eli wiinanpolttolaitoksen Wiurilan tilalle. Wiinanpolttimon perustamisluwan myöntämistä tästä kokouksessa kuitenkin wastustiwat kaikki talonpoikaismieliset jyrkästi ja yksimielisesti. Äänestyksen tulos oli, että kokous päätti 31 5/6 manttaalilla antaa suostumuksensa wiinapolttimon perustamiseen. Äänestäjinä tällä puolen oliwat Joensuun kartano 15 5/12 ja Wiurila 16 5/12 manttaalilla. Talonpojat edustiwat yhteensä 15 28/34 manttaalia. Kun kokouksen päätös tuli tällainen, niin ei Wiurilan kartanon silloinen omistaja kuitenkaan, sen perusteella ryhtynyt wiinapolttimoa perustamaan, waan esitti hän asian uudestaan Halikon kuntakokouksen päätettäwäksi lokak. 26 p:nä 1868. Tarkoitus oli silloin ruweta polttamaan wiinaa jäkälistä, ja peuran sammalista. Ja oli hän niitä jo jonkun määrän pitäjäläisiltä ostanut. Kokous myönsikin tällöin yksimielisesti luwan lausumalla, ettei se tee sitä wiinan tähden, josta kunta ei luule laillisella myymisellä keskuudestaan mitään häiriötä syntywän, waan eritoten sen tähden, että se jo on saanut hawaita ja wast´edes toiwoo saawansa nähdä ison hyödyn tulewan ainakin köyhemmälle kansalle sellaisista aineista kuin jäkälät ja peuransammalet owat.
Wiurilaan perustettiinkin sitten wiinapolttimo samana wuonna eli 1868, ja oli se siellä olemassa 1890-luwun ensimmäisiin wuosiin asti. Emme tiedä, tuliko jäkälistä ja peuransammaleista wiinaa, mutta asian laita kumminkin on, että sitä Wiurilassa sitte kuitenkin polttimon olemassaolon ajan poltettiin wiljasta - niinkuin muuallakin. Sitä emme kuitenkaan usko, ettei kreiwi Armfeltin aikomus todella alussa olisi ollut saada wiinaa syntymään jäkälistä ja peuransammaleista, mutta pettiwät kai hänen toiweensa hänet itsensäkin.



ornam3_100ornam3_100ornam3_100
 

HALIKON HERRASKARTANOITA

Vuorentaka (osa lehtiartikkelista v.1912

Uusi-Aura -lehdessä ilmestynyt artikkeli Vuorentaan kartanosta. Tekstin ja kuvien sijoittelu tehty uudelleen nettikäyttöön soveltuvaksi
Lähde: Kansalliskirjasto, Kansalliskirjaston digitoidut aineistot
 

Vuorentaka

Asiallisempaa nimeä ei juuri woida antaa kuin tämä kuuluisa, pieni säteritila on saanut, sillä se sanan täydessä merkityksessä sijaitsee wuoren takana, jopa tawallaan kahdenkin. Kun näet Halikon aseman seudulta Wiurilaan johtawalta tieltä, tasaisen peltomaiseman liepeeltä, poiketaan Wuorentaan tielle, on heti edessä tuuheametsäinen wuori, jonka laelle nouseminen kysyy sekä hewosen woimia että waljaiden kestäwyyttä. Wuoren laella kulkewa tie on kapea ja metsä ulottuu ihan sen reunoihin asti, kun tätä tietä sitte on kuljettu noin kilometrin werran, tullaan jyrkkää alasmäkeä myöten kapeaan notkelmaan, jossa wasemmalle päin noin puolen kilometrin matkan päässä peltojen takana helottaa Wiurilan komea kartano. Taas on noustava jyrkkää rinnettä myöten korkeata metsää kaswawan wuoren laelle. Ja kun tätä on wähän matkan kuljettu, niin alkawat jo näkyä etäänpänä meri ja lähempänä Wuorentaan pellot. Miltei päätä huimaa, kun nyt pitää lähteä ajopeleineen wuoren kylkeä myöten alas. Waarallista tämä ei kuitenkaan ole, sillä tie tekee wuoren rinteellä polwen jonka kautta mäen jyrkkyys wähenee. Ollaan jo "Wuorentaustalla", jossa muinoin "ruusut kaswoi ja uljas ritari Horn oli synkkä katseeltaan". Helmasta mereenpäin wiettäwien pienten peltojen, joita pohjoisessa ja osittain länsi- ja itäpuolella reunustaa korkeakaswuinen hawupuumetsä, luowuttaen ainoastaan koilliskulmalla wähäsen tilaa lehtipuille ja kaakkoisessa yksityiset, meren rannalla kaswawat puut, kohoaa tääällä itä- ja pohjoissivulta loiwa, mutta mutta etelä- ja länsipuolella jyrkkätörmäinen kumpu ja sen harjalta puistikon ja puutarhan keskeltä Hornien, todenäköisesti jo 14-wuosisadalla harmaasta kiwestä rakennettu linna, joka wuosina 1802-1854 oli sellaisessa alennustilassa, että sitä käytettiin wain wiljamakasiinina. Rakennus on alkujaan ollut ulkoapäin hywin yksinkertaisen näköinen, kaksikerroksinen, suoraseinäinen kiwimuuri, jonka katolta kohosi, niinkuin monessa muussakin wanhassa herraskartanossa yksi ainoa sawupiippu. Kreiwi August Armfelt alkoi sitte tästä linnasta walmistaa itselleen wanhain päiwäin kotia ja walmistui se nykyiseen asuunsa 1855. Siinä on uutta winninosa ja torni, jossa on kaksi asuinhuonetta, sekä toisen kerroksen kohdalla pohjoisiwulla baljongi ja on huoneitten luku rakennuksessa kaikkiaan alun toistakymmentä. Linnan eteläisen siwun alapuolelle ja sen kylkeen silloin myöskin rakennettiin pari kolme metriä maasta kohoawa tukimuuri estämään rakennusta sortumasta. Sisältä rakennus korjailtiin, mikäli mahdollista, samallaiseen kuntoon, kuin se oli aikaisemmin ollut, ja kalustettiin wanhanaikaisella kalustolla. Mainittakoon tämän ohessa myöskin, ettei semmoista uuden ajan tawaraa kuin tapetteja talossa ollenkaan löydy, waan että seinät sen sijaan owat maalatut. Alakerran huoneista wetää suurinta huomiota puoleensa ruokasali raskaine tammisine owineen, tammisine seinälaudoituksineen ja kattoparruineen. Samassa huoneessa on suurikokoinen hiilihanko josta kerrotaan, että Kosken kappelissa sijaitsewan Kosken kartanon omistaja Kustaa Armfelt sillä 1808 karkoitti hänen kimppuunsa hyökkääwät wenäläiset. Tämän huoneen wieressä sijaitsee huone, jota kreiwi August Armfelt käytti makuu- ja työhuoneenaan ja joka wanhanaikaisine kalustoineen on ihan siinä kunnossa, kuin se oli hänen kuollessaan. Yläkerrassa wetää ennen muita huomiota puoleensa eräs sali, jonka wanhanaikaista, jaloilla lepääwää kaakelimuuria koristaa Ruotsin kolme kruunua ja joita sitte myöskin on käytetty seinämaalauksen aiheena. Balgongilla säilytetään wanhanaikaista kiwistä tykinkuulaa. Talon keittiö ja wiinikellari sijaitsewat kellarikerroksessa, mutta lienee wiime mainittu ihan tyhjä.

Kreiwi August Armfelt, joka muutti Wuorentakaan 1893 siellä wiettääkseen wanhuuden päiwänsä, kuoli jo seuraawana wuonna ja suuri osa talon wanhanaikaisesta kalustosta on sieltä sen jälkeen wiety pois.

Näköala linnasta merellepäin, jonka lahdelma huuhtoo Wuorentaan rantaa noin kiwenheiton päässä, on mitä ihanin. Toisella puolen merta miltei wastapäätä, häämöittää Fulkkila, alkujaan Munck-suwun kartano. Ei kaukana Wuorentaan rannasta, sijaitsewat Wuossaari, jossa wielä joku wuosikymmen sitte oli laiwaweistämö ja osteltiin tawaroita ulkomaille wientiä warten, ja rikkaasta kaswillisuudestaan tuttu Waisakko tammineen, pähkinäpuineen ja waahterineen. Näköala oli epäilemättä wielä paljoa kauniimpi entisinä aikoina kuin nyt, silloin, kun meren lahdelma ulottui Wuorentaasta kauas länteenkin päin, mutta on se tällä siwulla sittemmin kuiwunut ja on nyt kilometrimäärät hedelmällisenä wiljelysmaana kauas ulkopuolelle Wuorentaan rajojen.
Wanhan linnan wieressä sijaitsee kreiwi August Armfeltin 1877 rakennuttama kaksikerroksinen, tiilistä tehty soma rakennus, jossa nykyään asuu talon puutarhuri ja siitä jonkun matkan päässä niinikään tiilistä rakennettu nawettarakennus, jossa elätetään Wiurilan nuorta karjaa ja lehmiä joku määrä wiime talwena, kaikkiaan 35 nautaa.
Wuorentaan tilan pinta-ala on niin kuin jo Wiurilan yhteydessä olemme maininneet 64 ha peltoa, 13 ha niittyä ja 121 ha metsää. Se siis onkin maatilana werrattain pieni ja on saawuttanut kuuluisuutensa yksistään sen kautta, että Hornit owat wuosisatojen kuluessa sen omistaneet ja siellä asuneet.

- - - -

Saatawissa olewien asiakirjojen mukaan omisti Kristiina Elisabet Horn poikineen Wuorentaan wielä 1710. Milloin tila sitte joutui wieraisiin käsiin, siitä ei ole tietoa olemassa. W.1751 osti Katariina Ebba Horn Wuorentaan, niinkuin Joensuun yhteydessä jo on mainittu pankinkomisaario Viirtziltä ja 1803 siirtyi se Wiurilan kartanoon, jonka nykyisen omistajan sisaret owat saaneet eläke-eduksi oikeuden Wuorentaassa elinikänsä asua ja nauttia hywäkseen sen puutarha ja puisto sekä jonkun werran talon maata. Heistä ei kuitenkaan ole kukaan wiime aikoina kartanossa asunut, joten Wuorentaka taas on uudestaan joutunut niin sanoaksemme kylmille. Maailman kunnia nousee, laskee, nousee taaskin - tai häipyy tykkänään.