|
|
Kaksi kuuluisaa lähdettä Halikossa.
Somerojan terveyslähde.
Noin 6—7 km. päässä Halikon pitäjän Nummen kylästä ja siitä koilliseen,
Nummen ja Laholoukkaan jakokuntien selkärajalla, Nummen Alastalon metsäalueella
sijaitsee Somerojan terweyslähde, jolla aikoinaan oli suurikin merkitys
parantajana kansan keskuudessa. Noin 50—60 wuotta takaperin käwi sanotulla
lähteellä paljon sairaita sen wedestä terweyttä etsimässä.
Toiset joiwat sen kristallikirkasta wettä, toiset taas wihtoiwat itseään
sillä tai uiwat siinä aina sen mukaan, minkä parannustawan kukin luuli parhaiten
tepsiwän. Siellä käwi sairaita ei ainoastaan Halikosta ja naapurikunnista, waan
usein etäämmältäkin, niin että warsinkin Nummen kyläläisiä tuon tuostakin
etsittiin sinne opastamaan. Niin tehokasta kuin lähteen wesi saattoikin olla
warsinkin ihotauteja ja s. s. parantamaan, niin ei kuitenkaan uskottu tämän
tapahtuwan ilman muuta, waan oli kansan luulon mukaan, jos mieli taudista päästä,
lähteen haltijalle jätettäwä uhrilahjoja: joko rahaa tai muita esineitä.
Noin 56 wuotta sitten, kun tämän kirjoittaja ensi kerran tällä lähteellä
käwi, niin näkyi sen kirkkaan weden pohjalla — lähteen sywyys on ainoastaan 3/4,
pituus 2½ ja leweys 2 m. — joukko kupari- ja hopearahoja, 1, 2, 5 ja 15 kopekan
kappaleita ja sitä paitsi nappeja, silmä- ja nuppineuloja, solkia, hakasia,
tulikiweä y. m. Luulona oli, että sairaan, sittenkun hän oli parannustemppunsa
suorittanut ja lahjansa antanut, tuli kulkea paluumatka taakseen katsomatta, jos
mieli taudistaan päästä.
Niin kauan kuin kansa warmasti uskoi taikojen tehowoimaan, säilyiwät nuo
uhriesineet lähteenpohjalla, sen tähden, että luultiin, että se henkilö, joka
näitä uhriesineitä luwattomasti lähteestä anastaisi, saisi saman taudin kuin
uhrin antajalla oli ollut. Mutta nykyinen sukupolwi, joka muka ei enää usko
taikoja eikä liioin edes aina sitäkään, mitä on todellista, on
nuo uhriesineet sieltä riistänyt — häpeäksi kyllä itselleen.
Waikkei lähde olekkaan suurempi kuin edellä mainittiin, juoksee siitä
pohjoista ilmansuuntaa kohden jokseenkin suuri puro, joka noin 3 km. päässä
yhtyy Kuusjoelta tulewaan Halikon jokeen ja on tässä purossa kullantäpläisiä
kaloja, nahkalohia, joista isoimmat tuskin owat 20 cm. mittaisia. Puro putoaa
hywin jyrkältä törmältä jokeen ja on tässä putouksessa muinoin ollut kangaswalkki
ja wielä muutama wuosi sitten jalkamylly. Ei ole mahdollista, että nahkalohet
olisiwat woineet wuosisatojen tai ehkä edes parin tuhannen wuoden kuluessa
joesta, missä niitä myöskään nykyään ei tawata, Somerojaan nousta, waan tuntuu
otaksuttawalta, että Laukassuo, jonka syrjässä Somerojan lähde sijaitsee, ennen
on ollut järwenä ja että kalat owat sieltä ojaan siirtyneet.
Rengon lähteet.
Tämän nimistä 2 lähdettä sijaitsee Nummen Kankareen tilan maalla, keskellä
tilan peltoa.
Nimensä owat nämä lähteet — kansan tarun mukaan — saaneet siitä, että
isompaan näistä lähteistä aikoinaan on uponnut ikeessä olewa härkäpari, joista
toisen nimi oli "Renko". Näitten ies löydettiin sitten aikojen takaa Halikon
lahdesta. Toisen tarun mukaan olisi itse härkäpari ikeineen noussut weden
pinnalle Halikon lahdessa ja siis kulkenut koko tuon pitkän wälimatkan maan
alaista wesitietä myöten.
Lähteitten pohja on warsin pehmeätä liejua, joten sinne helposti woipi työntää
useamman sylen mittaisen riu'un. Kummastakin lähteestä juoksee jokseenkin iso,
kirkas puro kaakkoiseen suuntaan. Kesällä on lähteitten wesi kylmää, eiwätkä
ne jäädy talwella. Kowemmilla pakkasilla ne höyryäwät.
Näissäkin lähteissä on eräs kalalaji, joista isoimmat omat 7—8 cm. mittaisia
ja joiden nimeä ei paikkakunnalla tunneta.
Näyttää siltä kuin lähteitten paikalla olisi muinaisaikana ollut lampi tai
pieni järwi.
K. G. A.
|
Uusi Suometar 06.11.1876
|
— Merkillinen lähde. Halikon pitäjässä on merkillinen lähde, jota sanotaan
Somero-ojan lähteeksi. Tämä on Tauwolan kylän Mikon talon maalla, noin kolme
ruotsin-wirstaa erämaan sisässä. Sen wesi kiehuu maan sisästä ja juoksee
pohjoiseen päin, joka on merkillinen paikkakuntalaisten mielestä. Tästä
lähteestä tulee paljo sairaita hakemaan parannuksen apua, aina monesta pitäjästä.
Kesällä sanotaan olewan melkein joka päiwä useammanlaisia sairaita, millä on
tautina näkö, kuulo, puru, pisto, polte, pakotus, paisutus, pyörytys j. n. e.
Siellä tehdään useanlaisia temppuja, niinkuin kylwetään, pestään, waletaan,
haudotaan y. m. Lähteen näkymättömälle parantajattarelle, jonka hartioille taudit heitetään,
uhrataan myös kaikenlaista, niinkuin 1ähteen pohjassa nähdään: sormuksia, nappia,
koreanuppisia neuloja y. m. Ripustaapa wielä joku tautisen paitansakin puun
oksalle ja näin lähtee näpsin jaloin pötkimään kotia, mielestään raittiilla
ruumiillansa. Joka lähtee tältä, "Betesdan" lähteeltä, ei saa katsoa taaksensa,
muutoin tauti palajaa häneen jälleen. Uhraajilla on sekin usko, että joka ottaa
jätetyn uhrin, saapi myös periä taudin. Kuuluu kumminkin olewan semmoisiakin
naapuria, jotka toisinaan korjaawat kaikki uhrit, eiwätkä ole sen kiwuloisempia.
|
|  |
|