Muinaislinnat.
Jo wanhimpina aikoina owat ihmiset suojaksensa wihamielisiä naapurikansoja
wastaan yhteisillä woimilla rakentaneet warustuksia eli linnoituksia.
Kreikassa ja muissa Wälimeren maissa on historian takaisina aikoina
suurista hakkaamattomista kiwimöhkäleistä tahi hakatuista kiwistä luotuja
muureja, n. s. kykloppimuureja, jotka suuruutensa wuoksi owat herättäneet
jälkimaailman kummastusta ja kaikkialla Pohjois-Europassa tawataan kiwestä
rakennettuja muinaislinnoja sekä Wenäjän lakeuksilla, missä ei warsinaisia .... ole mullasta
rakennettuja linnoja. Suomessa tawattawat muinaislinnat owat rakennetut kiwestä
tai mullasta.
Siirtyäksemme sitte niin kutsuttuihin wuorilinnoihin, joita Halikossakin on
ollut useita, niin sijaitsewat ne Suomessa tawallisesti merenlahden, järwen tai
wirran warrella, taikka myös alawien niittyjen peltojen tahi weteläin soiden
partaalla, jotka muinoin owat weden pohjana olleet. Linnoituksen paikaksi
walittiin korkea, jyrkkäreunainen wuori ja loivemmille siwuille, mistä wuori
oli päällepäästäwä, rakennettiin laen reunoja myöten irtonaisista kiwistä aita
eli walli. Samoin suljettiin wallilla tarkasti jokainen solan suu ja laaksosta nousewa rotko, josta wihollinen woi kiiwetä
ylös wuoren päälle ja ainoastaan ne siwut, joilla wuoren seinä oli äkkijyrkkä
ja siis pääsemätön, jätettiin warustamatta. Sawi ja kalkkilaastia ei
| |
ole näissä linnoissa käytetty, waan on kiwet ilman minkäänlaista sidettä
läjätyt päällitysten ja ainoan poikkeuksen tästä säännöstä Suomessa tekee
Hakostaron Linnamäki Uskelassa, jonka walli muutoin täydellisesti on
pakanuuden aikaista muotoa, sillä erotuksella, että kiwien wälit owat wahwalla
kalkkilaastilla täytetyt. Muutamissa maamme muinaislinnoissa on
myöstin wielä tawattu heittokiwiwarastoja, joita käytettiin aseina hyökkääwää
wihollista vastaan.
Muinaista meriliikettä todistawat Linnamäkien kyljissä olewat rautarenkaat,
joista etenkin Länsi:Suomessa usein kerrotaan ja joihin laivoja arwellaan
muinoin kytketyn. Warustamattomista mäistä, jotka kantawat Linnamäen nimeä, on
luultawasti moni ennen ollut wallitettu, waikka kaikki kiwet wuorien laelta
owat aikojen kuluessa tulleet alas wieritetyiksi. Kuitenkin löytyy sellaisiakin
Linnamäen nimeä kantawia wuoria jotka eiwät liene milloinkaan olleet ihmiskädellä
warustettuja ja joita kuitenkin on pakopaikkoina käytetty. Ne owat
silloin niin korkeita ja jyrkkiä, että ainoastaan joku ylhäältä wiskattu kiwi
on ollut tarpeeksi estämään wihollisen kiipeämistä.
Mitä näitten muinaislinnojen ikään maassamme tulee, niin ainoastaan
harwat löydöt wiittaawat wanhempiin ajanjaksoihin, mutta useimmat seikat sen
sijaan näkyvät todistawan, että suurin osa linnoista sekä Länsi- että
Itä-Suomessa on luettawa pakanuuden wiimeiseen aikakauteen ja aina kristityn
keskiajan rajoille saakka.
|
Wuorilinnoilla ei nähtäwästi kaikilla ole ollut sama tarkoitus. Toiset owat olleet roswopeliä, niinkuin esim. Saltwikin Borgössä jossa
skandinaawialaisilla meriroswoilla eli wiikingeillä oli luja pesäpaikka, josta retkeiliwät, milloin itään, milloin länteen. Samallaiselta rosvopesältä näyttää Järwistenkin jylhä Linnamäki Muurlassa, jonka juurelle meriwesikin on mahtanut ulettua, ja mahdollista on myöskin, että moni muu linna, joka sijaitsi sisämaissakin,
likellä isompia kulkuwäyliä ja teitä, oli tehty samaa tarkoitusta warten. Mutta pakopaikkoina täytyy pitää niitä, jotka owat jonkun taajemmin asutun paikan eli
kylän läheisyydessä, niinkuin esim. Linnamäki Rikalan kylän luona Halikossa, johon kylän asukkaat epäilemättä jokaisten häwitysten aikana wetäysiwät turwaan.
Olemme pitäneet tämän yleisen selostuksen muinaislinnoista tarpeellisena,
ennenkuin ryhdymme kertomaan Halikon muinaislinnoista, koska suuri yleisö
yleensä hywin wähän tuntee näitä asioita ja kun muuten lienee mahdotonta
käsittää, mitä muinaislinnamme, Linnamäet oikeastaan owat.
Huomattawin Halikon muinaislinnoista on noin 1/2 kilometrin matkan
päässä muinaisuudessa mainiosta Rikalan kylästä lounaasen päin laajojen
wainioitten helimasta kohoawa Linnamäki. Prof. J. R. Aspelin
| |
kertoo tästä paikasta seuraawalla tawalla:
Linnamäki kohoaa yksinänsä keskellä Wiurilan 550 tynnyrialan suuruisia
wainioita, 2,085 kyynärää Halikonlahden rannasta. Wuori on tavallisen
kirkontornin korkuinen, noin 550 kyynärää pitkä ja 310 kyyn. leweä; sen
korkein kohta on 184,9 jalkaa yli meren pinnan. Muodoltaan on wuori
soikea ja soukkenee lounaasen päin, jossa useita penkereitä muodostaen
sortuu laaksoon. Pohjois- ja luoteispuolella on wuori äkkijyrkkä, etelä- ja
kaakkoispuolella, joka koittaa Halikonlahteen päin, loiwempi, jotta juurella
waiwalla pääsee sitä ylös. Wuoren ylätasangolla, joka on noin 4 tynnyrinalan
laajuinen, ei näy jälkiä asunnoista, ainoastaan hiiltä ja tuhkaa Juhannusyönä
tawallisista kokkowalkeista, joita siellä terwatynnyreillä ja risuilla aina
poltetaan. Mutta tasangon etelä- ja kaakkoisreunalla niettuu tasangon koilliskulmalta eteläisimmälle kulmalle melkoilista
mäkikiwistä koottu, noin 160 askelta pitkä walli, joka koko pituudeltaan wielä
on warsin selwä ja tasalewyinen. Wallin korkeutta ja leweyttä on kuitenkin
waikea määrätä, se kun on mäen rinteesen rakennettu ja wierinyt. Kiwet tuohon
walliin, joka waan on taidoiointa kiwien läjäämistä, owat kaiketi satojen
woimilla kootut wuoren tasangolta ja loumaisilta penkereiltä.
|
Tuosta wuoresta on kaikkina aikoina otettu "äärettömän paljon" kiwiä rakennuksiin ja wallin häwityksestä on kyllin jälkiä wuoren kupeilla. Wallista wieritettyjä kiwiä on milloin seisahtunut wuoren rinteille tai wierinyt laaksoon asti. Tasangon soukkenewassa lounaispäässä on ueita kivijärkäleitä, ikäänkuin poikkimuurista, joka on ollut wuoren ulonteiden mukaan sowitettu, ja 60 askelta alempana näyttää olleen samallainen kiwiwarustus. Niitä on ehkä ollut näiden wälilläkin ja wielä alempana wuoren penkereillä, sillä mäen kuusimetsää kaswawa rinne on täynnä wierineitä kiwijärkäleitä.
Wuoren koillisella juurella on wainion rajalla pari ulonewaa kalliota,
joiden likellä on lähde. Erään wanhan miehen äiti oli kertonut muinoin
nähneensä toisessa kalliossa rantarenkaan laiwojen kytkemistä warten.
Ennen näet kerrotaan oli meri ulottunut Linnamäen juurelle. Wielä tämän
wuosisadan alulla oliwat pellon reunat lähinnä wuoren suurta jokseenkin
wesiperäisiä ja kaswoiwat hanhenpajua (Salix repens). Wuodelta 1695 säilyssä
olewalla kartalla on 4 tynnyrinalainen luhta Rikalan eteläpuolella merkitty
nimellä Meriniitty, joksi tuota eteläpuolista tajamaata wielä sanotaan; toinen 3 tynnyrinalainen Linnamäen länsijuurella
on nimeltä Linnaniity. Tätä nykyä on Linnamäen ohella Wiurilan haapaa kaswawa
härkähaka, jonka siwulla on "Riikkiahde" neljän tien haarana. — Jyrkän wuoren
lourussa luoteispuolella on muka aarnihauta.
"Ylläseisowaan kertomukseen ei ole muuta lisättäwää kuin että rautarengas
wuoren juurella wielä oli
| |
paikoillaan kun pitäjää muutamia wuosia
takaperin geologisessa suhteessa tutkittiin", sanoo toht. Hjalmar Appelgren
(nyt Kiwalo) wuonna 1891 julkaisemassaan teoksessa "Suomen muinaislinnat", jota
teosta olemme tässä kirjoituksessa lähteenämme käyttäneet.
Muut Halikosta löytywät muinaislinnat owat seuraawat:
Alihääwälän maalla, talon eteläpuolella Halikonjoen itärannalla on kaksi
samassa jatkossa olewaa mäkeä; toinen, korkeampi, Sikamäki, nousee witkalleen
joen rannasta, toinen, Linnamäki on wähän matalampi ja ikäänkuin edelliset:
mäkimaan itäisin kulma, jota kolmelta puolelta pelto- ja muut alankomaat
ympäröiwät. Linnamäen koillis- ja itäsyrjä on äkkijyrkkää kallionseinää,
lounaissyrjä loiwempaa metsämaata.
Linna- ja Sikamäen wälissä on sola, jonne pohjoisesta päin johtaa
toistakymmentä askelta leweä, jylhä ja metsäinen rotko. Ylhäällä mäen
rinteessä on täällä 12 astekeen pituinen walli, josta ainoastaan isot
peruskiwet owat jälellä. Siitä wähän matkaa koilliseen on itse Linnamäessä
5 askeleen lewyinen rotko, jossa on samanlainen wallinjäännös. Mäen
lounaispuolella lienee myös ollut warustuksia, waan niistä ei enää näy
muuta kuin hajalla olewia kiwiä.
Pailinnan eli Pailan rusthollista wähän matkaa koilliseen on kahden
jokiuomasta tulewan 200 askeleen lewyisen alankomaan wälissä noin 500 askeleen
pituinen kaitainen mäen harja, josta useampia matalia töyräitä kohoaa.
Läntisimmällä matalalla kalliolla, Linnamäen pellon tasalla, on ennen ollut Pailan rusthollin
|
| |
rakuunantorppa, josta wieläkin perustuksia om näkywissä. Wierimmäinen
töyräs, n. s. Linnamäki, on korkein, noin 15 metr. mäenjuuresta. Se on päältä
noin 50 askelta awara; pohjoispuolella on äkkijyrkkä kallionseinä, eteläpuolella
loiwempaa ja metsittynyttä rinnettä. Tässä mäen rinnassa on muinoin luultawasti
ollut walli; nyt on jälellä matala, sammaltunut ja katajoittunut jono isoja
kiwiä (0,60 ja 1 metri reunaansa), 10,50 metr. pitkä, 6 metr. leweä; pohjoiseen
jatkuu harwaa kiwiriwiä. — Itäpuolella Linnamäkeä jatkuu matalampaa,
metsistynyttä kangasmaata.
Tällekin Linnamäelle asti, joka nyt on merenrannasta noim 5—6 kilometrin
päässä, on kansan kertomuksen mukaan meri ennen wanhaan ulottunut ja täälläkin
on, mikäli kerrotaan, ennen ollut rautarengas tai —renkaita wuoressa laiwojen
kytkemistä warten, waikkei hra Kiwalo edellämainitussa
teoksessa näistä seikoista mitään mainitse.
Piintilän rusthollin maalla, talosta wähän lounaaseen on Kydön- eli
Kealanjoen rannassa noin 15—20 metrin korkuinen Linnamäki, joka päältä on
ainoastaan 32 ask. ristiinsä. Wallin jätteitä ei ole.
Erään Reinholmille tehdyn ilmoituksen mukaan on Immalan Rewaswuoresta
etelään Linnaniitty; sen rantapuolella on tasaista maata, mutta ylipuolella
korkeaa wuorta, jonka kaulassa on "monta wanhaa” linnaa. Tämän paikan pitäisi
oleman Wartsalan kohdalla.
|
|
