Takaisin ETUSIVULLE HAKEMISTO -sivulle

Murrejuttuja Salon seudulta Ellei erikseen mainita, lehtileikkeet ovat Kansalliskirjaston digitoidusta aineistosta. Lisäilen lehtileikkeitä pikkuhiljaa, anna palautetta pauli.lahtinen@gmail.com

Se ol yks sunnuntaehto Salon Seudun Kunnallislehti 29.04.1937

Korwe Esa Helsinki reis Salon Seudun Kunnallislehti 01.05.1925 Lue koko artikkeli, KLIKKAA KUVAA!

"Korwe Esa Helsinki reis. (Salon seudun murteella kertonut Ferd.)  Nii mitäs kyl te se ny kaik muistas, mimmone se wiimes talw ol. Et se ol simmone talw, ettei juur mittän tullu tuksouweist, joskus ol lunt ja joskus ol maa juur must. Määki koeti sentä aja tukei, kuorma sillo, kuorman tällö simmosel ajal ku ol wähä lume hermet, mut ei se mul mittän tienanu, ku mä osti uure nuora ja ajon poik kaks niinpuist luokka ja kihnasi uure reen talla joksiki loppu, mut ku tuksouwarei ol aika rutkast, ni tul waa joku kymmentuhat tukki rantta. Mää meinasi kosk ei tukiajo tienanu, täytty mennä uitto, mää rupesi wartoma waa et jerw aukentu ja huilasi wähä ajan pääl ja ku ny ol simmost hywä aikka, mää läksin kerra muijan puolest kauppapuori. Ku mä sielt puorist tuli mää meni lewättämä Onnela. Mää rupesi juttelema, kui hywä aik mul ny on; et mä ole ollu muijan puolest puoris. Onnela Aakkar tai Onnela isänt, rupes muu moittima ja sanos, et mikäs hywä aik sul on es sää ol wiel talwist sonttaska pellol ajanu. Mää sanosi ette muu ny pas hewost kiussa, sen täytty saara wähä lewät tuki ajon pääl, ku täst tule kyntäminenki enne kauran kylwy; mää ol syyssuwest souwihalwoi hakkamas ja jäi koko kyntämine. Kyl se on simmone kaup, et ei sää tarttis maat ollenka. — Se harmitt Aakkari sen tähre ku hä on innostunut pienwiljelijä ja hä tahrois, et kaik maatilku wiljelläis huolel ja hywi.  — Ja kylmä ny ole innostunu se reisun peräst ku mä täsä juttele. Mää ole jo reisun peräst kyntänyt ja kylwäny ja ajanu sonnan pellol ja ny mä ruppe tasottama paju- ja leppuski ja syksyl mä tuo jonku wiissama miehe kattoma jos meijä kumpika lehmä mene kantakirja . . . ei ne ny ni paljo lyps, muttei niit ol astutettukka ku kol wuot sitte . . . Nii, ku Aakkar muu ol aikas moittinut hä rupes juttelema et Helsinkin tulewa simmose pienwiljelijäin päiwä ja hä mene sin et muun tarttis sin kans mennä, et siel anneta neuwoi oikke porwomital, mimmotti maat wiljellä ja et siel on paljo lukenui miehi, kun näist asjoist juttelewa yks on oikke profesoori arwone . . . Ku mää kuuli profesoorist juteltawa, ni mää muistinki et mun täytty mennä . . . Ku mä oli tukiajos mä löi polwen ja mä oli kerra enne simotti jo lyöny polwen ja se ei parantunu muutto ku Salon profesoori salwan kans, mä muisti, et mä mene ja näytä samalas polwen profesooril . . . . Mää myöntysi koht Aakkari ehrotukse ja lupasi lehte. Mää luotin kans sen pääl ku Aakkar sanos et sin on oikke kesketty, et kyl siel sit jotta suuhun kans trahteerata . . . . Nii ja sit me meni . . . Aakkaril ol jotta asjoi toimitettawa koht kaupunkis ja kesk mu menemä juhlatalo, mut ei mä muistanu kyssy Aakkarilt sen talo nime ja mä kysysi yhrelt miehelt ja hä sanoa et Hankkijan; mää ymmärsin ettei ol wiel saatukka juhlahuonet mut parhallas sitä hankita, mää meinasi ett sit on aikka mennä kaupunki kattoma . . . . Mää meni yht kattu ja seisati simmose karun kulma ja rupesi kattoma, ku men aiwaa onnipussei, autoi, moottorpyöri, hewossi ja tiesmitä ja ni yht mitta, ettei mää uskaltanu siit mennä miheskä, ennen ku ehtol myöhä liike wähentys . . . Nii mut lopultas mä sai kuulla et juhla owa jo lopun puol ja sain paikan tiero . . . . Kyl mää sit senttä wiel kerkisi saama wiissaut ja kaikki, mut kotomatkal mää wast muisti, ettei mää muistanukka polwetan profesoril näyttä."

Hywäntuule siämeni Salon Seudun Kunnallislehti 01.07.1927 Lue koko artikkeli, KLIKKAA KUVAA!

"Hywäntuule siämeni" Kirj. E.B.Höijer Samannimisestä murrekokoelmasta, joka lähiaikoina ilmestyy "Otawan" kustannuksella.  — Kyl leiwännälkkä senttä kiusalaki kärssi, mut kyl se on kauhja asja ku ihmine jouttu olema ilman kaffet, praakas Kallamannin Eewa-Stiina ittekseläs, ku hä telläs tammentortossi ja voikukkase juuri prännäri.  — Juu, kyl se on juur tosi, seekras naapurin Karuliina ku ol tullu Eewa-Stiinal lämmyst leippä tuama, ja istus kunkstualil ja norkkas jotta suuhusas. Mää tuli ny oikke hywä ajan kans, ku äi läks pihato wintti lehmäl syrppy leikkama ja lapse meniwä Mylperä mettä marjal.  — Ja-a kuka se ols wiimes suwel aawistanu, ku kaikil wiäl ol ehta kaffet prännäris, et tänä suwe jouruta tämmossi ainei käryttämä, meinas Eewa-Stiin ja kirkas kyynel kiilus silmkulmas. Niist tule nii surkjam paha käryki et oikke syrämest otta. Mut ennemi mä senttä näitäki kärytän ku ohri ja paui.  — Se o seekert se, meinas Karuliina. Ne owa oikke waarallissi. Uurmaakari emäntäki sanos et ne kuiwattawa were . ja et niist woi saara waik syräntautti, ku simmost kaffet kauema litki.  — Mut hywä ku on jottan tellä joukko. Ku ihmine on koko ikäs tottunu kaffet juama, ni se weri waatti waa jottahuisliärukka, praakas taas Eewa-Stiina ja surwos tyhjä olutpotun kans niit kärvennetyi juuri pöyränkantil.  Siin samas owi aukentus ja Ulriksonska tul sisäl seelaisen kohinan kans. Hän huus jo owest et:  — Tieräks te mitä mä kuulin tänäp huamelta ku mä olin puaris sikuri ja marmelaati ostamas?  — No mitä erinomasti tiaroi sul ny taas sit on, ihmettel Karuliina ja telläs oikke sukankutimem pois kärestäs.<  — Juu, sitä waa et förwalttari huushollerska tiäs et kuukaurem pääst ruweta jo saama kaffet ja sokeri kortin kans.  — Älä ny ihmelissi, ilostus Eewa-Stiina niin kowi et hä meinas purotta täysnäsen kretsnekkam permantto. Ain mä sitä olen sanonu ja sanon wieläki et "waikka koittaa eipä hylkää Herra". Kyl Helsinkis ainet on, mut kyl se siäl on saanu pyssy ku se on niin kauhjan tyyrist ja ei sitä saa postis lähettäkkä.  — Kaikkinaine hywä anto ja täyreline lahja tule ylhält päi, meinas Karuliinaki ja telläs kätes risti.  Sillo porsnos rupes kolisema ja Hinterssonni flik, se ku Pruukis posti kantta, astus sisäl ja sano et:  — Täsä ols Kaalmanskal tämmonem paket Helsinkist.  — Älä ny ihmelissi, meinas Eewa-Stiina, mihe mä ny risti werän ku mullekin tule, hywä ihmise, oikke paket. Hän telläs flikal piparkakun kätte, ja sit kiiruste sitä paketti tuterama.  Hän hak ensmätteks nenäklasit klaffiloorast, istus toto wiere sit soffal ja ruppe lukema sitä atressi:  Emäntä Eewastiina Kahlman, Pruukin tehdas. Sisältää: hywäntuulen siämeniä y.m. Lähettäjä — —  Se enemä hän ei keriny lukema, ku nappas klinkweiten kans kiiruste lankap poik ja awas paketi.  Ja site tul Kaalmannin tuwas nii suur ilo ettei sitä ollenka os selittäkkä.  Kas siält paketist tul Eewa-Stiina kätte ensmätteks tommone fiäntelim pus oikke ehta kaffet ja toine wiäl isomp pus palasokeri.  Kaik waiwäki siunasi ja kläppäsi ja Ulriksonska pyhkis esliinan kulmas silmiäs ja huakas et:  — On se yks siunattu laps se teijä Jannepoik ku se siäl Helsinki humus muista tämmossi wanhoi eittareiki heiti murhesas ja ahristuksesas. Woi woi senttä, hywäntulle siämeni. Kyl hä ny kans oikja nimen keksis.  Mut Kaalmanska rupes juur ojetes sitä uut kaffet prännäri ajama ja sanos Karuliinal et:  — Men sää toin kaffepannun kans mere rantta, ota tisk... feli ja pese se oikkem puhtaaks sisält ja päält. Ja sul, Ulriksonska, mä anna simmose oorteli et sää menes ja käskes Aapramssonska ja Silanteri Sofjarin kans kalassi. Tänä päiwä meil pittä olema joul ja pääsjäne. "

Takaisin ETUSIVULLE HAKEMISTO -sivulle