Takaisin ETUSIVULLE

HAKEMISTO -sivulle

Talonpoikaistaloja Halikossa

Artikkeli Uusi Aura -lehdessä 18.08.1912

Huom! Tällä sivulla alempana artikkeli "puhtaaksikirjoitettuna" helpommin luettavalla fontilla...


1912-08-18-ua-talonpoikaist 1912-08-18-ua-talonpoik2 1912-08-18-ua-talonpoik3

  1912-08-18-ua-talonpoikt4


Talonpoikaistalot
   Halikon maatilojen pinta-aloista on lähempi selostus toisessa paikassa lehteä ja huomautamme tässä wain, että ne talonpoikaistaloista, jotka nykyään tawallaan owat suurtiloja, kuten esim. Waskion Mäki, Ruska, Piintilä, Yöntilä j.n.e, owat syntyneet siten, että oston kautta on yhdistetty kaksi tahi useampia taloja.
   Maanwiljelys on talonpoikaistiloil1a ollut saman kehityksen alainen kuin maassamme yleensä. Rukiinwiljelys oli 1860-luwun katowuosiin asti ja wielä pari wuosikymmentä niiden jälkeenkin pääasiana ja päätulolähteenä. Wanhoilla pelloilla oli käytännössä suurimman osan koko wiime wuosisataa kaksijakowiljelys 1) kesanto 2) syyswilja. Kauraa wiljeltiin wuosisadan alkupuoliskolla wielä werrattain wähän ja etupäässä niillä murusilla, joita oli niitystä wiljelykseen raiwattu. Niityt oliwat n. s. luonnonniittyjä ja ruwettiin niitä wasta jo ennen mainittujen katowuosien aikana, jolloin oli runsaasti halpaa työwoimaa saatawissa, ja sen jälkeen suuremmassa määrässä wiljelykseen raiwaamaan ja samalla pääsi kaurawiljelys wauhtiin näillä uutismailla. Kun luonnonniittyjen ala kuitenkin uutiswiljelysten kautta suuresti supistui, niin oli niillä tiloilla, jotka ottiwat suurimpia aloja niittymaistaan wiljelykseen, pakko pian myöskin ruveta wiljelemään heinää ja tästä olikin enää wain yksi askel uudenaikaiseen wuorowiljelykseen. Ensimäinen talonpoikaistila, jossa säännöllinen wuorowiljelys toimeenpantiin, oli Piintilä, jossa se pantiin alulle 1881 jakamalla maat 9- ja 6-lohkoiseen koppeli- eli kiertowiljelykseen heinäwiljelykseen. Kuusi wuotta myöhemmin pantiin wuorowiljelys alkuun Kaprakin eli Ruskan tilalla ja kohta sen jälkeen Waskion Mäellä, puhumatta siitä, että sitä näihin aikoihin myöskin jo saattoi nähdä muutamilla kreiwien lampuotitiloilla.
   Nyt woipi jo sanoa, että wuorowiljelys järjestettynä aina sen mukaan, kuin olosuhteet omat sallinneet, Halikossa miltei poikkeuksetta talonpoikaistiloilla kaikkialla on käytännössä.
    Mitä sitte tulee talonpoikaistalojen rakennuksiin, niin oliwat asuinrakennukset wielä 1700-luwulla rakennetuissa taloissa, ainakin pienemmissä, hywin yksinkertaiset. Suunnikkaan muotoisessa rakennuksessa oli asuintupa toisessa päässä ja toisessa wierassali sekä keskellä porstua, jonka kummassakin ulkoseinässä oliwat owet, tawallisesti kaksi päällekkäin ja pidettiin alaowi päiwisin tawallisesti suljettuna, kuitenkin wain niin, että sisälle tulija sen itse woi aukaista. Tämä owien käyttäminen kummassakin ulkoseinässä riippui wanhempien ihmisten kertomusten mukaan ryöwärien pelosta.
 
Piti olla kaksi owea, niin että, jos ryöwärit, joita wanhojen kertomusten mukaan saattoi hywinkin usein olla liikkeellä, pyrkiwät sisälle toisen owen kautta, toisen owen kautta oli pakotie awoinna. Ikkunat oliwat luultawasti samasta syystä warustetut wahwoilla ulkopuolella olewilla luukuilla jotka sulettiin yöksi, niin ettei kukaan huomaamatta woinut yöllä sitä tietä sisälle kiiwetä. Muutamat talot oliwat myöskin rakennetut n. s. linnamuotoon, s. o. niin, että nelikulmaisen pihamaan kaikille siwuille oli talon rakennukset järjestetty siten, eitä wälillä wain jäi yksi tai kaksi porttiaukkoa, jotka sitte oli warustettu wahwoilla porteilla, joiden läpi ei wieras woinut yöllä taloon tunkeutua.
   Siitä yksinkertaisesta asuinrakennusmuodosta, josta edellä puhuimme, oli kehitys sitte tawallisesti sellainen, että wanhemmissa rakennuksissa, porstuan toisessa seinässä olewa owiaukko täytettiin hirsillä ja porstuan toiseen kylkeen rakennettiin yksi tai kaksi kamaria. Sitä kamaria, joka oli asuintuwan kyljessä ja johon mentiin sisälle tuwan kautta ruwettiin sitte kutsumaan tupakamariksi ja toista salin wieressä olewaa, johon owi johti porstuasta, portuakamariksi. Uusiin rakennuksiin taas ruwettiin myöhemmin rakentamaan tawallisesti salin päähän pari kamaria ja monesti myöskin tuwan päähän pari kamaria ja niitä rakentaessa huonelukua yleensä lisäämään sen mukaan, miten kukin näki parhaaksi talonsa järjestää.
   Wanhempina aikoina asui isäntäwäki muun wäen kanssa samassa tuwassa, mutta loppui tämän tapa niin pian kuin taloissa oli huonelukua lisätty.
Tarkoituksemme ei kuitenkaan ole ruweta talonpoikaistalojen rakennuksista tässä seikkaperäistä selkoa tekemään. Mainitsemme wain lyhyesti, että pitäjän talot nykyään yleensä owat hywin komeasti rakennetut ja niin siistit, että monet niistä kelpaawat, waikka pikkuruhtinasten asuttawiksi.
   Alempana olewien kuwien awulla esitämme lukijoillemme silminnähtäwäksi, mitenkä talonpoikaistalojen ulkoasu on wähitellen muuttunut. Kaksi ensimmäistä taloa Toiwilan Seppä ja Lempilän Ylöstalo edustawat nykyään wanhimpia talorakennuksia koko pitäjässä ja owat lähinnä sen tapaiset kuin talot yleensä oliwat 1700 -luwulla, Yliknaapin asuinrakennus, on sen mukaan kuin tiedetään, noin 100 wuoden ikäinen, Ammakon Esko taas edustaa yhtä pitäjän warakkainta ja komeinta taloa noin 50 wuotta sitte, Piintilä ja Kapralin eli Ruskan talo wihdoin owat nykyisten omistajien aikana, woi sanoa, miltei kauttaaltaan uudestaan rakennetut ja edustawat uusimman aikaisia talonpoikaistaloja.


 
Takaisin ETUSIVULLE

HAKEMISTO -sivulle